painting_walls: (Default)
[personal profile] painting_walls
Otsikko: Sata mailia ennen aamua
Kirjoittaja: [personal profile] painting_walls
Fandom: SPN
Paritus: gen tai Sam/Dean, ihan miten haluat itse ajatella
Ikäraja: G
Summary: Pitkiä tunteja autossa...
Taustaa: Ainut Supernatural tarina, jonka mä olen kirjoittanut suomeksi. Varmaan tulee pysymäänkin ainona, koska tästäkin oli pakko jättää dialogi pois, kun pojat kuulostivat niin käsittämättömän pöljiltä suomeksi.

Sam venytteli niskaansa ja koetti vaihtaa asentoa paremmaksi. Jalkoja pakotti pitkien autossa vietettyjen tuntien jälkeen ja silmät tuntuivat raskailta, mutta oli pakko yrittää pitää katse tiessä. Vieressä Dean nukkui koiranunta ja kääntyi nojaamaan ikkunaa vasten. Likainen peitto valui hiljakseen lattialle ja Dean säpsähti Samin ojentautuessa veljensä puoleen nykiäkseen peitettä ylemmäs. Oli joulukuun ensimmäinen viikko ja yöaikaan pohjoisissa osavaltioissa oli todella kylmä. Impalan sisätilanlämmitys ei ollut toiminut enää viikkoihin, mutta rahaa ei juurikaan ollut. He olivat juuri menettäneet yhden luottokorttinsa ja ainoaa käytössä olevaa oli säästettävä auton tankkaamista varten. Nyt Dean oli saanut vihiä mahdollisesta poltergeistista eräässä turistikohteessa ja työstä voisi olla tiedossa jopa jonkinlainen palkkio. Kerrankin, Sam ajatteli. Yleensä kummitusjahdista ei saanut kuin mustelmia.

Auton tömähtäessä tiessä olevaan kuoppaan Dean hätkähti hereille ja haukotteli leveästi. "Kaukanakin?" Dean ei ollut juuri herättyään sen monisanaisempi kuin muutenkaan päivän mittaan, mutta Sam ei välittänyt. Dean osasi olla läsnä muutenkin kuin avaamalla suunsa joka käänteessä.

"Sata mailia vielä."

Dean nyökkäsi sulkien silmänsä ja veti peiton tiukemmin ympärilleen. Impalan etupenkki ei leveydestään huolimatta ollut luksusvuode. Dean joutui etsimään hyvää asentoa hetken ja päätyi nostamaan jalkansa penkille ja painamaan selkänsä ovea vasten. Sam tuijotti tietä mietteliäänä tuntiessaan Deanin kylmät jalat reittään vasten. Moottorin tasainen ääni tuntui rauhoittavalta pimeässä autossa ja Samin ajatukset harhailivat. Hän laski kätensä Deanin oikean nilkan päälle ja hieroi sitä kevyesti. Yksittäisen vastaantulijan valot häikäisivät ja Sam vilkaisi uudelleen nukahtanutta Deania. Tämä oli yksi niitä hetkiä, joiden takia Sam oli jäänyt valitsemalleen tielle. Aluksi ajatus kostosta, Jessican tappajan etsimisestä, oli ainut syy jatkaa metsästystä, mutta nyt Sam ei enää tiennyt kuinka palata normaaliin. Elämä Deanin kanssa tien päällä tuntui helpolta. Veli ei vaatinut tilintekoa mistään, he vain tekivät työnsä ja siirtyivät paikasta toiseen. Joskus Sam mietti millaista olisi lopettaa ja palata kouluun, mutta näinä hetkinä se tuntui niin kaukaiselta. Tietysti oli hetkiä, jolloin Sam suutuspäissään uhkasi lähteä, mutta ne harvenivat harvenemistaan.

Pimeys alkoi hiljalleen vaihtua aamuksi, kun Sam viimein käänsi Impalan motellin pihaan. Hän hyppäsi ulos autosta ja jätti Deanin selvittelemään heidän tavaroitaan. Motellin vastaanottossa istui vain kyllästyneen näköinen vanhempi rouva, jota ei tuntunut juurikaan kiinnostavan asiakkaiden palvelu. Hän lykkäsi Samille käteen ainoan vapaan huoneen avaimen ja kehotti innottomasti soittamaan mikäli torakat vaivasivat. Sam irvisti ajatukselle ja käveli ulos. Dean odotti kauempana auton vierellä laukku olallaan ja Sam nosti neljä sormea ylös huoneen numeron merkiksi.

Viimein parikymmentä minuuttia myöhemmin ovet ja ikkunat oli saatu suolattua ja Sam melkein kaatui sänkyyn. Väsymyksestään huolimatta hän ei saanut unta, kuunteli vain Deanin verkkaista liikkumista huoneessa. Aseiden osat naksahtelivat, kun Dean purki niitä puhdistusta varten. Paljon myöhemmin Sam tunsi sängynreunan notkahtavan Deanin painosta tämän kömpiessä Samin viereen kapealle sängylle. Sam kääntyi kyljelleen antaakseen Deanille tilaa ja lihaksikas käsivarsi löysi tiensä Samin vyötärölle. Deanin lämmin vartalo painautui Samin selkää vasten Samin tuntiessa Deanin huulten koskettavan kevyesti niskaansa. Sam sulki silmänsä ja laski kätensä Deanin kädelle. Illalla kauhut taas odottaisivat heitä, mutta se tuntui kaukaiselta. Sarastava aamu venytteli unisesti säteitään verhojen lomasta Samin nukahtaessa Deanin syleilyyn.

Profile

painting_walls: (Default)
painting_walls

June 2010

S M T W T F S
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829 30   

Most Popular Tags

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Sep. 24th, 2017 10:30 am
Powered by Dreamwidth Studios