![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
painting_wallsOtsikko: Unta vaan
Kirjoittaja:![[livejournal.com profile]](https://www.dreamwidth.org/img/external/lj-userinfo.gif)
painting_walls
Fandom: The Rasmus RPS
Paritus: Lauri/Eero
Ikäraja: NC-17
Summary: Lauri joutuu vaihtoehtoistodellisuuteen, joka pakottaa hänet muistelemaan menneitä ja tunnustamaan itselleen haluavansa omalta elämältäänkin jotain muuta.
------
Lauri havahtui yhtäkkiä outoon särähtävään ääneen. Hän ravisti päätään ja katseli ympärilleen. Jostain syystä Laurilla oli heti paha aavistus siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Asunnossa oli hämärämpää kuin hetki sitten ja Lauri epäili sammuneensa pöydän ääreen, mutta ei sekään olisi aivan kaikkea selittänyt, eikä hän uskonut edes juoneensa niin paljon. Hän oli myös aivan varma, että istuessaan pöytään hänellä oli ollut kahvikuppi edessään, mutta nyt sitä ei enää ollutkaan pöydällä. Hän nousi ylös venyttellen hitaasti ja päätti mennä nukkumaan. Aamu sarasti jo verhojen lomasta Laurin tassutellessa asunnon läpi. Viitsimättä sytyttää valoja hän heitti vaatteensa makuuhuoneen lattialle ja kaatui sänkyyn. Lauri haroi kädellään sänkyä saadakseen peittoa päälleen ja ampaisi ylös sytyttämään valot tajutessaan, että joku makasi hänen vieressään.
Lauri tiesi tulleensa myöhään kotiin, mutta oli täysin varma tulleensa yksin. Humalakaan ei selittänyt, miten hän olisi voinut unohtaa tuoneensa jonkun mukanaan. Kaikesta huolimatta nyt seinän puolella nukkui joku, joka oli kaiken lisäksi kääriytynyt Laurin peittoon. Ajatukset sinkoilivat Laurin päässä ja hänen hämmennyksensä vain kasvoi, kun hän katseli ympärilleen ja totesi, ettei kaikki ollut muutenkaan aivan kohdallaan. Hänen rakas musta nojatuolinsa oli peitetty omituisella kirjavalla täkillä, eikä yöpöydällä todellakaan ollut vielä aiemmin noin rumaa lamppua. Muuten kaikki näytti olevan kohdallaan, lukuunottamatta tietysti sitä seikkaa, että hänen sängyssään nukkui joku, jonka ei ainakaan Laurin mielestä siinä kuuluisi nukkua. Lauri naurahti hermostuneesti kun ajatus kolmesta karhusta ja kultakutrista kävi hänen mielessään.
Laurin sekavat ajatukset katkesivat, kun tuo joku käänsi kylkeä. "Eero?!" Lauri parahti kovaan ääneen saaden unisen Eeron räväyttämään silmänsä auki.
"Mitä ihmettä sä teet?" Eero kysyi unisesti ja katseli keskellä huonetta seisovaa Lauria.
"Mitä mä teen? Mitä ihmettä SÄ teet?" Lauri parkui ja tajusi samalla olevansa erittäin alasti Eeron katseen alla.
"Mä yritän nukkua." Eero haukotteli. "Mikä sua vaivaa? Tuu takaisin sänkyyn ja lopeta toi hölmöily." Eero nosti peiton reunaa ja sai Laurin pakenemaan kylpyhuoneeseen.
Lauri lukitsi oven perässään ja nojasi lavuaariin. Hän työnsi päänsä hanan alle ja laittoi kylmän veden valumaan toivoen, että heräisi tästä kummallisesta unesta. Ilmeisesti ainut mitä kylmä vesi sai aikaan, oli niskan paleltuminen, sillä ainakaan Eeroa se ei tuntunut asunnosta häätävän. Lauri yritti olla kuulematta koputusta kylpyhuoneen ovelta ja punnitsi mielessään vaihtoehtoja, jotka voisivat selittää tämän kaiken. Niin humalassa Lauri ei ollut, että olisi alkanut nähdä näkyjä tai unohdella asioita eikä mikään muistinmenetyskään voinut tätä selittää, sillä hänen rannekellonsa päivämäärä täsmäsi. Ainut järjellinen selitys taisi olla se, että joku pilaili hänen kustannuksellaan. Ainut muuttuja, joka ei sopinut pilailukuvioon, oli se, ettei Eero lähtenyt nykyään tällaisiin hölmöilyihin mukaan.
"Lauri, mikä sulle tuli?" Eero kysyi, kun Lauri vihdoin hiipi ulos kylpyhuoneesta. Onneksi Eero oli sentään vetänyt bokserit jalkaansa.
"Mikäköhän..." Lauri mutisi ja kiristi kylpytakkinsa vyötä. Hän yritti luikahtaa keittiön ovensuussa seisovan Eeron ohi, kun hän tajusi, ettei eteisessäkään ollut kaikki kohdallaan. Kultalevyjen sijaan seinille oli kiinnitetty valokuvia. Lauri haukkoi henkeään ja mietti miten pilan järjestäneet olivat saaneet kaiken asunnossa muutettua ilman, että Lauri oli huomannut. Lauri kiersi eteistä ja ihmetys muuttui pikku hiljaa täydeksi tyrmistykseksi, kun hän tajusi, ettei tunnistanut yhtään kuvaa seinältä. Ei edes muistanut tilanteita missä tuollaisia oli otettu. Laurin katse pysähtyi viimein keskimmäiseen kuvaan, jossa Eero suuteli Lauria poskelle ja Lauri itse hymyili onnellisena. "Koska toi on otettu?"
Kääntyessään katsomaan Eeroa, Lauri kohtasi jotain, mitä ei ollut osannut odottaa. Eeron silmät olivat täynnä huolta ja kostuivat Laurin katseen alla. "Mikä sulla on?" Eero kysyi ääni värähtäen. "Etkä sä muista?"
"En." Lauri avasi jo suunsa jatkaakseen, että ainut minkä hän muisti oli istuutuminen keittiönpöydän ääreen juomaan kahvia asunnossa, jossa oli vain hänen itsensä valitsemia tavaroita, mutta ei sitten saanutkaan sanottua mitään nähdessään epätoivoisen ilmeen Eeron kasvoilla. "Mä vaan, mä taisin nähdä jotain outoa unta vaan."
"Jos keitettäisiin vaikka kahvia..." Lauri ehdotti, kun ei muutakaan keksinyt, ja livahti keittiöön Eero kintereillään. Lauri kaivoi kahvipaketin esille ja laittoi kahvin tippumaan vältellen Eeron huolestunutta katsetta. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Ajatukset pyörivät Laurin päässä ja hän mietti kuumeisesti uskaltaisiko availla kaappeja, jos vaikka löytäisi jotain millä kahvin voisi terästää. Viimein Lauri istui kahvimuki kädessään pyödän ääreen ja ojensi Eerolle toisen mukin.
Eero tuijotti Lauria ja näytti miettivältä. "Oletko sä ihan kunnossa?"
"Kyllä kai." Lauri hörppäsi kahviaan liian kiireesti. "Mä taisin olla vähän unessa vielä, tai jotain sellaista. Onko se keikka tänään?"
"Mikä keikka?" Eero kysyi ihmetellen.
"No Tavastialla tietenkin."
"Ootas." Eero kävi hakemassa aamun lehden eteisestä ja avasi sen menojen kohdalta Laurin seuratessa hölmistyneenä vieressä. "Siellä on Technicolour. En mä tiennytkään, että sä haluut niitä kattomaan." Eero kohotti kulmiaan. "Mut voidaanhan me mennä. Olisit sanonut jo eilen niin en olis luvannut Paulille, että mennään katsomaan sen uutta kämppää illalla. Ne on vihdoin saaneet kaikki paikat kuntoon. No voidaanhan me käydä siellä vaikka aiemmin."
Lauri oli pudota penkiltä. Eero puhui selvästi pehmeitä, kumpikohan tässä oli tulossa hulluksi?
"Joo miten vaan." Lauri yritti hymyillä Eerolle. "Voidaan me mennä sinne Paulillekin. Ei se keikka niin tärkeä ole." Laurin ajatukset harhailivat. Keikkaa ei ollut, eikä kultalevyjäkään. Eikä elämä näyttänyt muutenkaan olevan Laurin oma. Lauri alkoi pikkuhiljaa hahmottaa, että Eerokin oli mitä ilmeisimmin muuttanut hänen kämppäänsä jäädäkseen.
"Mä meen suihkuun," Eero laski tyhjän mukin kädestään ja katsoi Lauria toiveikkaasti. "Tuutko sä?"
Jokin pieni tunne sykähti Laurin sisällä. Se sama, jonka hän oli tuntenut, kun oli aiemmin kohdannut Eeron huolestuneen ilmeen. "En mä taida," Lauri nappasi sanomalehden pöydältä, mihin Eero oli sen laskenut. "Mä luen tän ensin."
Eeron kadottua kylpyhuoneeseen Lauri painoi päänsä käsiinsä ja huokaisi raskaasti. Miten maailma oli näin sekaisin? Tämän oli pakko olla jonkinlainen rinnakkaismaailma, jossa asiat olivat ihan päälaellaan. Tai ainakin muutamat asiat. Bändiä ei tainnut olla olemassakaan ja Eero tuntui olleen Laurin elämän tärkein asia jo vuosia. Mitenköhän niin oli käynyt? Eiväthän he olleet koskaan Laurin omassa maailmassa edes... Laurin ajatukset katkaisi häivähdys muistosta vuosien takaa. Jotain minkä hän oli jo unohtanut, tai ainakin halunnut unohtaa.
Lauri muisti, kuinka eräänä syyskuisena iltana vuosia sitten Eero oli tullut Laurin luokse ja sanonut haluavansa kertoa jotain. He olivat siinä sitten istuneet iltaa ja alkuun jutelleet niitä näitä. Lauri oli hakenut heille kaljat ja antanut Eeron puhua. Eero oli kakistellut kauniita sanoja heidän ystävyydestään, kunnes oli yhtäkkiä laskenut pullon käsistään ja suudellut Lauria. Kovaa ja häpeilemättä, niin että huuliin oli melkein sattunut. Lauri painoi kätensä huulilleen muistellessaan tuota tunnetta ja häpeä valtasi hänet, kun hän muisti mitä seuraavaksi oli tapahtunut. Lauri oli työntänyt Eeron pois, käskenyt lopettaa pelleilyn ja jättänyt Eeron yksin istumaan olohuoneeseen rynnätessään pois. Laurin palatessa Eeroa ei enää näkynyt ja maanantaiaamuna treeneissä asiaa ei enää mainittu sanallakaan.
Vanhat tunteet Laurin sisällä heräsivät ja viimein hän ymmärsi. Tämä maailma oli kuvajainen siitä, millaista Laurin elämä olisi, jos hän Eeron sijasta olikin työntänyt pois omat pelkonsa ja antautunut tunteidensa vietäväksi. Lauri ryntäsi eteiseen ja tajusi viimein, että seinillä olevista kuvista aikaisimmat oli luultavasti otettu vain hieman tuon illan jälkeen. Lauri tajusi ajaneensa oman onnensa ohi antaessaan pelkojensa voittaa.
Laurin ajatukset keskeytyivät kylpyhuoneen oven avautuessa. Eero tuli ulos pyyhe vyötäisillään. "Joko sä luit sen lehden?"
"Joo," Lauri vastasi. Hänestä tuntui, että olisi ollut kohteliasta kääntää katse pois Eeron paljaalta iholta, mutta ei voinut. Eikä siihen ollut syytäkään, sillä tässä elämässä hänellä tuntui olevan täysi oikeus siihen. Eero tuli lähelle ja kietoi märät käsivartensa Laurin ympärille. Lauri värähti kosketuksesta, mutta rentoutui sitten Eeron syleilyyn. Eeron syli tuntui yhtä aikaa niin vieraalta ja niin tutulta. Lauri käänsi katseensa ylös ja näki vain hymyilevän Eeron ennen kuin heidän huulensa kohtasivat.
Eeron käsi hamusi Laurin kylpytakin vyötä ja Lauri ei voinut estellä. Hänen päässään pyöri miljoona ajatusta ja sata hyvää syytä estää Eeroa, mutta hän ei osannut pukea yhtäkään sanoiksi Eeron työntäessä takin alas hänen hartioilleen ja siitä lattialle. Lauri antoi Eeron johdattaa itsensä takaisin sänkyyn, toivoen, että Eero ei huomaisi kuinka hän pelkäsi. Eerolle tämä oli varmasti yksi kerta muiden joukossa, mutta Lauri vapisi Eeron pyyhkeen pudotessa myttyyn lattialle. Hän antoi Eeron suudella itseään ja myötäili vain Eeron pehmeää kosketusta toivoen, ettei Eerolla olisi kiire pidemmälle.
He nauttivat hitaasti toistensa vartaloista ja Lauri ei voinut olla ajattelematta kuinka paljosta oli jäänyt paitsi. Omassa maailmassaan Lauri oli saanut pitää Eeron lähellään ystävänä, vaikka heistä ei ollut tullutkaan rakastavaisia. Nyt Eeron kosketus tuntui kuitenkin niin oikealta, ettei Lauri voinut enää ymmärtää, kuinka hän oli kyennyt olemaan niin monta vuotta Eeron lähellä saamatta tuntea tällaista läheisyyttä.
Maatessaan myöhemmin Eeron sylissä Lauri yritti miettiä tilannetta. Häntä pelotti ajatus siitä, ettei hän pääsisikään takaisin omaan elämäänsä, mutta toisaalta paluu takaisin veisi häneltä Eeron. Lauri yritti miettiä miksi oli tähän maailmaan joutunut. Ainut syy, jonka hän pystyi keksimään oli se, että joku halusi hänen näkevän millaista elämä olisi ollut, jos hän ei olisikaan työntänyt Eeroa pois. Ehkäpä, Lauri tajusi viimein, ehkä tarkoitus oli näyttää myös näyttää, ettei elämä ilman bändiä ollut mahdotonta. Edellinen levy ei ollut myynyt odotusten mukaisesti, eikä seuraavakaan tuntunut kiinnostavan lehdistöä kuten ennen.
Yhtäkkiä sama särinä, jonka hän oli kuullut aiemmin, soi korvia vihloen Laurin ympärillä. Lauri hätkähti ja silmiään räpytellen yritti totuttautua ikkunasta tulevaan auringonvaloon. Kylmää kahvia valui tipottain kaatuneesta kahvikupista hänen syliinsä ja pienen hetken Laurin teki mieli itkeä. Ehkä se oli unta vaan, Lauri ajatteli katkerana, mutta tunsi yhä Eeron kosketuksen ihollaan aivan liian todellisena.
Illan keikalla outo uni unohtui, mutta Laurin törmätessä ahtaalla backstagella hikiseen Eeroon, mielikuvat unesta tulivat nopeasti mieleen. Lauri tunsi punan nousevan poskilleen ja katsoi pois nauravasta Eerosta, joka hehkutti Akille onnistunutta keikkaa. Lauri tunsi itsensä typeräksi ja hänen teki mieli paeta paikalta. Miten hän antoi täysin epätodellisen unen vaikuttaa itseensä niin paljon? Lauri ei osannut vastata siihen, ei ainakaan halunnut myöntää itselleen osaavansa. He olivat luvanneet antaa keikan jälkeen muutaman haastattelun, ja Lauri enimmäkseen istui hiljaa antaen muiden hoitaa puhumisen ja vastaili lähinnä suoraan hänelle osoitettuihin kysymyksiin.
Kun toimittajat viimein katosivat paikalta Lauri huomasi jääneensä Eeron kanssa kahden. "Miten sä olet noin hiljainen tänään?" Eero kysyi ja heitti laukkunsa olalleen.
Lauri hymyili vaisusti ja kohautti harteitaan. "väsyttää vaan," hän sanoi ja näki samantien Eeron ilmeestä tämän tietävän, että jokin oli vialla.
"Kerro vaan", Eero kehotti ja luotsasi vastentahtoisen Laurin suojaisampaan paikkaan, jotta he saisivat puhua kahdenkesken.
Lauri kohautti harteitaan. Hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta mielikuvat tuosta oudosta unesta, jos se nyt unta oli alkuunkaan, pyörivät hänen mielessään. Laurilla ei ollut pienintäkään halua kertoa Eerolle totuutta, mutta jotenkin vain sanat karkasivat häneltä. "Ootko sä koskaan ajatellut millaista olisi ollut jos me... Jos me oltais yhdessä." Lauri puri itseään huuleen yrittäessään hillitä itsensä. Eero näytti ensin hämmentyneeltä, ja kun Eero viimein ymmärsi mitä Lauri tarkoitti, oli Laurin käännettävä katseensa pois välttyäkseen näkemästä Eeron pohjattoman surullista ilmettä.
Ympärillä vallitsevasta hälinästä huolimatta hiljaisuus heidän välillään oli niin painostava, että Laurin kurkkua kuristi.
"En enää aikoihin." Eeron ääni yllätti Laurin, joka ei enää oikeastaan odottanut vastausta.
"Mä", Lauri ei oikeastaan tiennyt mitä halusi sanoa. "Mä en koskaan tajunnut että siihen oli mahdollisuus. Että me oltaisiin voitu olla,” Lauri takelteli sanoissaan ja toivoi, ettei joutuisi selittämään asiaa yhtään sen monisanaisemmin.
Eeron suu kiristyi kapeaksi viivaksi, eikä Lauri osannut oikein lukea Eeron ilmettä. He seisoivat hiljaa hämärässä nurkassa kuunnellen ovien takaa kaikuvaa keikanjälkeistä meteliä. Kun sanoja ei enää riittänyt Lauri nosti kätensä Eeron poskelle. Karkeat sormet hipaisivat juuri ja juuri ihoa ennen kuin Lauri siirsi kätensä taaemmas upottaakseen sormensa Eeron hiuksiin. Jokin tuttu tunteenpurkaus välähti Eeron silmissä ja Lauri näki Eerossa sen, jonka oli unessaan kohdannut. Vailla pienintäkään ajatusta Lauri kurottui varpailleen ja painoi huulensa Eeron huulille. Suudelma oli varovainen ja lyhyt, eikä Eero katsonut enää Lauri silmiin, kun Lauri perääntyi.
"Mun on mentävä", Eero sanoi nopeasti ja kääntyi lähteäkseen. Lauri halusi huutaa Eeron perään, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa ja ovi sulkeutui Eeron jäljessä ennen kuin Lauri ehti koota itsensä.
****
Seuraava viikko meni tuskallisen hitaasti. Lauri makasi öisin tuntikausia valveilla peläten lisää kummallisia unia. 'Vai oliko se unta ollenkaan?' Hän mietti erään aamuyön hämärinä tunteita. Jotenkin pöydän ääreen nukahtaminen niin, että ehtii nähdä kunnolla untakin tuntui oudolta.
Viimein torstai-iltana Lauri oli jo niin väsynyt valvomisesta, että lähes kaatui sänkyyn. Vain hetkeltä tuntuvat ajan kuluttua hän hätkähti hereille tutun äänen soidessa hänen korvissaan. Ensin silmät osuivat nojatuolia peittävään tilkkutäkkiin ja Lauri käännähti ympäri. Eero nukkui levollisen näköisenä peitto vedettynä korville asti ja Lauri tunsi muljahduksen rinnassaan. Eeron kääntyessä unissaan Lauri olisi halunnut paeta, juosta kunnes pääsisi omaan elämäänsä takaisin, mutta Eero siirtyi lähemmäs ja hautasi kasvonsa Laurin kaulaa vasten eikä Lauri kyennyt enää liikahtamaankaan.
Laurin sydän hakkasi tuhatta ja sataa hänen jähmettyessä paikalleen. Eeron hengitys tuntui kuumalta paljasta ihoa vasten. Lauri hengitti syvään ja olisi halunnut paeta sängystä, mutta hänen yrittäessään hivuttautua lähemmäs reunaa Eero heitti käsivartensa Laurin vyötäisille ja veti Laurin takaisin lähelleen.
"Ei vielä nousta", Eero mumisi unisesti Laurin ihoa vasten. Lauri ei voinut olla nojautumatta Eeron kosketusta vasten Eeron sormien piirrellessä laiskasti pehmeitä kuvioita Laurin iholle. Lauri ei voinut kuin nojata syvemmälle tyynyynsä Eeron suun hamuillessa Laurin kaulaa. "Mä haluan sua." Eeron ääni oli karhea, yhä uninen, mutta Lauri pystyi erottamaan edelliseltä kerralta tutun himon jokaisesta sanasta. Lauri värisi tuntiessaan Eeron kovana ja kuumana lonkkaansa vasten. Eeron sormet hieroivat Laurin ihoa ahnaammin ja kosketus muuttui vaatimammaksi. Lauri veti syvään henkeä ja antoi Eeron painaa reitensä Laurin reisien väliin.
Eero nousi hitaasti Laurin päälle kumartuen suutelemaan Lauria hellästi. Lauri huohotti hiljaa Eeron huulia vasten ja tunsi nolona punan nousevan kasvoilleen. "Mitä sä...?" Lauri hämmentyi Eeron sormien löytäessä tiensä heidän väliinsä ja aina vain alemmas. Lauri halusi työntää Eeron kauemmas, pyytää etenemään hitaammin, mutta ei voinut olla levittämättä jalkojaan Eeron lämpimien sormien löytäessä etsimänsä.
Lauri sulki silmänsä ja tunsi Eeron kurottuvan sivulle. Yöpöydän laatikko kolahti kumeasti Eeron työntäessä sen kiinni löydettyään etsimänsä. Lauri kielsi itseään katsomasta ja yritti keskittyä vain hengittämään. Eeron sormet hävisivät hetkeksi vain palatakseen takaisin kosteina ja kylminä ja Lauri puri huultaan ollakseen hiljaa ensimmäinen sormen painautuessa varovasti sisälle. Laurin teki mieli sanoa, ettei hän ollut koskaan tehnyt tätä, ettei hän ollut edes koskaan halunnut tehdä mitään tällaista, mutta Eero työnsi jo toisenkin sormen Laurin sisälle ja Lauri tunsi lämpimän aallon kulkevan joka paikkaan Eeron sormien painautuessa vasten jotain, joka sai Laurin ynähtämään nolostuttavan kovalla äänellä.
Eeron vetäessä sormensä pois Laurin sisältä Lauri tunsi olonsa kummallisen tyhjäksi. Eero asettautui hitaaksi Laurin reisien väliin ja tarttui toisella kädellään Laurin polvitaipeeseen työntäen kevyesti kunnes Lauri veti jalan koukkuun. Lauri ei voinut olla pidättämättä hengitystään Eeron käden palatessa heidän väliinsä. Eero ohjasi itsensä oikeaan paikkaan ja Lauri yritti pysyä rentona. Hän puri huultaan ja nojasi päätään taaksepäin kuin Eero viimein työntyi hänen sisälleen. Eero painautui lähemmäs, hengitti raskaasti Laurin kaulaa vasten ja mumisi: "Sä tunnut hyvältä."
Lauri tunsi Eeron painautuvan syvemmälle, eikä voinut kuin yrittää olla rentona. Lauri ei juurikaan tuntenut kipua, mutta tasainen polte tuntui epämiellyttävältä. Eero ei tuntunut huomaavan mitään, ja Lauri tunsi oman erektionsa laskevan ennen kuin Eeron käsi löysi tiensä takaisin heidän väliinsä. Eero liikkui hitaasti, varmasti, ja vain pieni muutos asennossa sai Laurin näkemään tähtiä Eeron osuessa vihdoin sopivaan kohtaan. "Tuossa?" Eero kuiskasi ja Lauri ei voinut kuin nyökätä. Se tuntui olevan Eerolle selkeä lupa nopeuttaa rytmiä niin että Lauri ei pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun kuin Eeroon. Lauri ei ollut uskoa miten helppo oli vain antautua, kietoa jalat Eeron vyötärölle ja antaa Eeron viedä heidät molemmat kohti orgasmia. Eerolla tosin tuntui olevan muita ajatuksia ja Lauri ei voinut pitää surkeaa äännähdystä sisällään Eeron vetäytyessä pois.
Lauri tunsi olonsa tyhjäksi ja oli aivan liian sekaisin ymmärtääkseen miksi Eero haluaisi lopettaa kesken. Vastaus tuli kuitenkin ennen kuin Lauri sai ajatuksiaan tarpeeksi järjestykseen pystyäkseen kysymään mitään. Eero kääntyi Laurin viereen kyljelleen ja veti Laurin kiinni itseensä ennen kuin kääntyi selälleen. "Tuu päälle," Eero sanoi käheästi.
Lauri tunsi punan nousevan kasvoilleen asettuessaan hajareisin Eeron päälle ja ohjatessaan Eeron sisälleen irrottamatta katsettaan Eerosta. Laurin liikkui ensin varovasti, mutta Eeron tarttuessa Lauria lantiolta ja ohjaillessa tahtia Lauri pääsi kiinni rytmiin ja löysi nopeasti asennon, joka tuntui parhaalta. Lauri sulki silmänsä ratsastaessaan Eeron päällä yhä nopeammin, mutta Eeron pitkien sormien kietoutuessa Laurin kalun ympärille Lauri ei voinut olla katsahtamatta Eeroon. Yhtäkkiä kaikki tuntemukset keskittyivät Laurin lantiolle ja Eeron sormiin ja Lauri kumartui alas suudellakseen Eeroa. Suudelma särkyi Eeron vetäessä syvään henkeä ja kiroavan hiljaa. Lauri liikkui nopeammin ja Eero valitti ääneen hieroen Lauria kiivaasti koko ajan. He laukeasivat lähes yhtä aikaa, Lauri ensin ja Eero heti Laurin jälkeen. Lauri keräsi kaiken jäljellä olevan energiansa viedäkseen Eeron loppuun saakka ennen kuin vajosi alas Eeron syleilyyn.
****
Paluu oman todellisuutensa arkeen tuntui Laurista epätodelliselta. Oli vaikea katsoa Eeroa silmiin, mutta Laurin onneksi Eerokin tuntui välttelevän katsetta viikon takaisen sananvaihdon takia. Muiden kanssa Lauri yritti käyttäytyä normaalisti, mutta sai pian huomata, ettei heidän outo käytöksensä ollut jäänyt ainakaan täysin huomaamatta.
"Tiedätkö sä mikä Eerolla on?" Aki kysyi heidän jäädessään kahden eräänä iltapäivänä studion säätöhuoneeseen.
Lauri vilkaisi lasin takana, äänityshuoneen puolella, kuulokkeet korvilla kitaraa näppäilevään Pauliin ja pudisti päätään kääntämättä katsettaan takaisin Akiin. "En kai."
"Se on vaan ollut jotenkin outo viime aikoina. Hiljaisempi kuin yleensä. Ihan niinkuin sillä olisi jotain huolia." Aki vaikutti mietteliäältä ja toivoi, ettei Aki ollut huomannut, ettei Eero ollut ainoa, joka ei viime päivinä ole pystynyt olemaan oma itsensä. "Mä ajattelin jos se olisi sanonut sulle jotain."
Lauri käänsi päänsä pois ja pyöritteli kahvikuppia käsissään. "Ei me juuri puhuta. Ei niinkuin ennen." Lauri tunsi sanoneensa liikaa, mutta mietti kuitenkin, voisiko uskoutua Akille. Ei tietenkään unistaan, mutta menneistä, tai ehkä jopa hiljalleen heräilevistä tunteistaan. Toisaalta Lauri ei tiennyt oliko Eero koskaan maininnut tuota vuosien takaista iltaa kenellekään, eikä Lauri halunnut pettää Eeron luottamusta, jos Eero ei halunnut muiden tietävän.
"No, ehkä se on vaan ollut väsynyt. Tai jos sillä on jotain stressiä," Aki puntaroi ja Lauri halusi äkkiä nauraa ääneen. Eero oli yleensä porukasta se, joka ei edes tuntenut sanaa stressi, paitsi ehkä kun kyse oli Laurista. Aki nousi ylös venytellen ja vilkaisi Paulia lasin läpi. "Pidetäänkö tauko kun Pauli lopettaa? Voitais vaikka tilata pizzaa."
"Joo, vaikka." Lauri nojasi taaksepäin tuolissaan ja sulki silmänsä. Ehkä Aki ei kuitenkaan ymmärtäisi.
****
Lauri vannotti itseään, ettei millään tapaa odottanut unia, mutta ei voinut olla tuntematta sydämensä hyppäävän huomatessaan pienet erot asunnossaan. Eero kolisteli astioita keittiöstä Laurin herätessä ja Lauri venytteli hitaasti, nauttien verhojen lomasta paistavasta auringosta.
"Huomenta." Eero tuli makuuhuoneeseen ja ojensi Laurille kahvikupin. "Mä meinasinkin jo herättää."
Lauri otti vastaan ojennetun mukin hymyillen ja yritti olla huomaamatta pistoa sydämessään. Viimeiset kerrat täällä Eeron kanssa olivat herättäneet uusia tunteita, toiveita siitä, ettei Laurin tarvitsisikaan mennä enää takaisin. Jokainen ajatus palaamatta jättämisesti toi Laurin mieleen kuitenkin Eeron, oikean Eeron, ja kaikki ne surulliset katseet, joita Lauri oli viime aikoina salaa seurannut. Hörppiessään varovasti höyryävää kahvia Lauri mietti, olisiko vielä mahdollista paikata mennyttä, mutta Eero oli sanonut, ettei enää aikoihin ollut ajatellut heitä yhdessä. Ehkä Eero oli päässyt tapahtuneesta yli, ja unohtanut Laurin? Lauri puisteli päätään. Mikäli Eero ei ajatellut menneitä, miksi Laurin kysymys oli vaikuttanut Eeroon niin voimakkaasti?
"Mitä sä mietit?" Eero kysyi istuessaan Laurin viereen.
Lauri hätkähti ja vilkaisi nopeasti Eeroa. Eeron mukista nousi voimakas yrttinen tuoksu ja Lauri veti syvään henkeä ennen kuin pystyi sanomaan mitään. "Sua", Lauri lopulta vastasi todenmukaisesti, vaikka hänen ajatuksensa olivatkin olleet hyvin kaukana.
Eeron silmät pehmenivät ja hän kumartui suutelemaan Lauria. "Hassu."
Laurin oli käännettävä katseensa pois, jotta Eero, väärä Eero, ei huomaisi mitään.
****
Seuraava viikko meni kuin unessa. Kotona Lauri vain istui odottamassa kirjavan viltin ilmestymistä nojatuolin päälle, ja jopa kaipasi tuota outo unimaailmaa. Silti syyllinen olo kaiversi Laurin sisintä, eikä hän voinut olla ajattelematta, että vaikka unimaailman Eero oli viimeistäkin piirtoa myöten kuin Laurin oman maailman Eero, oli koko outo rinnakkaismaailma vain itsensä huijaamista. Myös studiolla tunnelma oli omituinen, ilmapiiri oli aina ollut leikkisä ja rento, mutta nyt ilmassa oli selvästi jotain muuta. Tuntui kuin heti aulassa olisi vastaan tullut tutuun pukeutunut vaaleanpunainen elefantti, jota kukaan ei kuitenkaan uskaltanut mainita.
Lisäksi Lauria vaivasi koko ajan kasvava tunne siitä, ettei voinut enää pitää tunteitaan salassa. Hänen oli vaikea yrittää toimia normaalisti, kun hän pystyi koko ajan tuntemaan unimaailman Eeron aavemaisen kosketuksen ihollaan. Vaikka Lauri ei koskaan oikeaan todellisuuteen palatessaan voinut lyötää itsestään mitään merkkejä siitä, että jotain olisi tapahtunut, oli hänellä silti outo tunne siitä, että muut voisivat nähdä hänessä jonkin muutoksen. Kaikkein vaikeinta oli olla Eeron lähellä, kun Lauri ei voinut olla ajattelematta miltä nuo pitkät, hoikat sormet tuntuivat hänen ihollaan ja miten lämmin Eero oli vetäessään Laurin kiinni itseensä.
Päivät kuluivat kuitenkin kuin huomaamatta, ja kun eräänä tiistaina lopullinen pudotus tuli, ei Lauri ollut osannut siihen varautua vaikka kaikki tämä oli jatkunut jo viikkoja. Aamussa ei ollut mitään kummallista, ja Lauri tunsi olonsa pitkästä aikaa rentoutuneeksi nauhoittaessaan uusinta biisiä. Oman osuutensa jo tehnyt Aki oli vain pikaisesti käväissyt studiolla aamusta ja Paulikin keräili tavaroitaan lähteäkseen viettämään hyvin ansaittua vapaailtaa.
"Eero hei, jos saatte nyt sen intron tehtyä niin katotaan sitten aamulla vähän sitä kakkososaa, eikä se ollut se, jossa on joku ongelma?" Pauli kysyi ennen lähtöään.
Lauri puri huultaan eikä kuullut mitä Eero vastasi. He olivat jo aiemmin samalla viikolla olleet kahdestaan studiolla, mutta nyt jokin tuntui erilaiselta. Oven kolahdettua Paulin perästä Eero käänsä katseensa Lauriin ja nyökkäsi vain. Lauri huokasi helpottuneena, ja rentoutui vähän. Sanaton viestintä heidän välillään oli Laurille tuttua, ja Lauri vain näykkäsi takaisin ja odotti, että Eero pääsi äänityshuoneen puolelle soittamaan nauhoitettavaa pätkää.
"Kerran läpi ja sitten nauhoitetaan," Eero sanoi mikkiin ja Lauri nosti peukalonsa ylös merkiksi siitä, että oli valmis.
Lopulta ei tarvittu paljoakaan, ennen kuin Laurin ajatukset lähtivät harhailemaan hänen katsellessaan kuinka Eeron sormet liikkuivat tasaisesti ja varmasti basson kaulalla. Hetken päästä Lauri havahtui äkilliseen kovaan rämähdykseen ja äänistyslaitteiden vinkunaan kun Eero aivan varoittamatta lopetti soittamisen ja nosti bassonsa olkaremmin harteiltaan antaen soittimensa pudota lattialle. Heidän katseensa kohtasivat lasin läpi ja Eero haroi hiuksiaan sormillaan.
"Mä en enää pysty tähän," Eero sanoi.
Lauri katsoi Eeroa kummissaan, mutta ilme Eeron kasvoilla kertoi, ettei Eeron toteamuksella ollut mitään tekemistä soittamisen kanssa.
Jälkeenpäin, Lauri ei pystynyt sanomaan, kumpi oli liikkunut ensin, mutta jotenkin he kohtasivat heitä erottavalla ovella ja Lauri tunsi ilman karkaavan keuhkoistaan Eeron työntäessä hänet vasten säätöhuoneen seinää. Eeron sormet hipaisivat ensin Laurin leukaa, työntäen sitten vaativammin niin, että Laurin oli pakko nojautua taaksepäin ja katsoa ylös Eeroon kun Eeron nojautui suutelemaan Lauria. Lauri sulki silmänsä, eikä pystynyt tekemään mitään muuta kuin antamaan Eeron suudella itseään. Eeron kädet tuntuivat suurilta ja vaativilta liikkuessaan pitkin Laurin käsivarsia, pitkin kylkiä ja sukeltaessaan Laurin t-paidan alle. Lauri antoi Eeron lähes riuhtaista paidan yltään, eikä edes vilkaissut minne se putosi, Eeron vetäessä sen Laurin pään yli. Lauri nojasi takaisin seinää vasten ja repi Eeron paidan nappeja kykenemättä löytämään itsestään tarpeeksi sorminäppäryyttä avaamaan niitä. Eero avasi jo Laurin vyötä ja samalla ohjaili Lauria pois seinän luota kohti sohvaa.
"Mä haluan sua," Eero huohotti vasten Laurin suuta ja Lauri tunsi sohvan reunan osuvan polvitaipeisiinsa putosi istumaan. Eero pudottautui polvilleen sohvan eteen ja katsoi Lauria liekehtivin silmin. "Älä sano etten mä saa."
"En sano," Lauri vastasi ja ojensi kätensä upottaakseen sormensa Eeron hiuksiin, levittäen polviaan jotta Eero pääsisi lähemmäs. Eero veti Lauri lähemmän sohvan reunaan ja he suutelivat hitaasti. Lauri sohvalla ja Eero polvillaan Laurin levitettyjen jalkojen välissä.
Suudelman rikkoontuessa Lauri antoi Eeron jatkaa alemmas ja puri huultaan Eeron hampaiden hipoessa ihoa Laurin solisluulla. Huomenna kaikki olisi nähtävissä, ja ajatus Eeron jättämistä jäljistä Laurin iholla kiihotti Lauria entisestään. Lauri antoi Eeron vajota alos ja nojasi taaksepäin sohvalla kun Eeron ahnas suu löysi Laurin kalun. Lauri yritti olla hiljaa, mutta ei pystynyt siihen kun Eeron huulet hamuilivat Lauria hänen boksereidensa läpi. Lauri kurottui itse työntämään tuon vangitsevan vaatekappaleen viimein pois Eeron tieltä, eikä enää kyennyt pitämään mitään ääniä sisällään Eeron huulten sulkeutuessa hänen ympärilleen. Laurin orgasmi lähestyi nolostuvan nopeasti, eikä hän voinut sille mitään. Eeron kieli hieroi vasten hänen herkimpiä kohtiaan koko ajan ja Lauri tunsi, kuinka Eeron huulet liikkuivat yhä nopeammin edestakaisin, ylös alas.
Kun Lauri viimein tuli, Eero ei perääntynyt vaan otti vastaan kaiken mitä Laurilla oli tarjota. Osa valui pitkin Lauria, mutta Lauri ei voinut välittää vähääkään siitä päätyisikö osa sohvalle. Eero vetäytyi kauemmas levittäen yli jäänyttä nestettä Laurin iholle. Eero tarttui molemmin käsin Laurin lantioon ja veti Laurin aivan sohvan reunalle. Lauri oli aivan liian sekaisin halusta ja omasta orgasmistaan voidakseen ymmärtää mitä Eero aikoi ennen kuin Eeron sormet löysivät tiensä Laurin sisälle, liukastaen reittiä syljellä ja Laurin omalla nesteellä. Lauri kuuli Eeron avaavan vetoketjunsa ja hetkeä myöhemmin Eero oli jo aivan Lauria vasten, työntymässä sisälle. Lauri ei ollut koskaan tehnyt tätä ilman liukastetta, mutta ei kyennyt sanomaan Eerolle ei. Mitä siitä vaikka Lauri ei istuisi viikkoihin, kunhan hän vain saisi Eeron sisälleen nyt heti. Eero nojautui lähelle, huohotti vasten Laurin ihoa ja Lauri tunsi kuinka Eeron lantio alkoi liikkua nopeammin ja nopeammin. Eeron reaktioista Lauri kykeni ymmärtämään sen verran, ettei Eerokaan kestäisi paljoa kauempaa, ja äkkiä Lauri halusi viivytellä, pitää Eeron sisällään aina. Hän ei kuitenkaan kyennyt sitä sanoiksi pukemaan ja kietoi vain jalkansa Eeron ympärille ja antoi Eeron pitää yllä tuota kiivasta rytmiä.
Vaikka Eerossa kaikki oli tuttua unimaailmasta, oli tässä Eerossa silti jotain vierasta, jotain jonka Lauri halusi kiihkeästi oppia tuntemaan. Ehkä erot johtuivat vuosien aikana patoutuneista tunteista. Tyydyttämättämästä himosta ja halusta, joka nyt pyrki purkautumaan kerralla kuin uinuva tulivuori. Eero tarttui Lauria harteista, veti kohti itseään yrittäen vieläkin syvemmälle aivan kuin uskoen sen olevan mahdollista. Iäisyydeltä, ja siltikin aivan liian lyhyeltä, tuntuvan ajan jälkeen Eero lopulta jähmettyi paikalleen, ja Lauri tunsi, tunsi, kuinka Eero purkautui hänen sisälleen.
Kirjoittaja:
painting_wallsFandom: The Rasmus RPS
Paritus: Lauri/Eero
Ikäraja: NC-17
Summary: Lauri joutuu vaihtoehtoistodellisuuteen, joka pakottaa hänet muistelemaan menneitä ja tunnustamaan itselleen haluavansa omalta elämältäänkin jotain muuta.
------
Lauri havahtui yhtäkkiä outoon särähtävään ääneen. Hän ravisti päätään ja katseli ympärilleen. Jostain syystä Laurilla oli heti paha aavistus siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Asunnossa oli hämärämpää kuin hetki sitten ja Lauri epäili sammuneensa pöydän ääreen, mutta ei sekään olisi aivan kaikkea selittänyt, eikä hän uskonut edes juoneensa niin paljon. Hän oli myös aivan varma, että istuessaan pöytään hänellä oli ollut kahvikuppi edessään, mutta nyt sitä ei enää ollutkaan pöydällä. Hän nousi ylös venyttellen hitaasti ja päätti mennä nukkumaan. Aamu sarasti jo verhojen lomasta Laurin tassutellessa asunnon läpi. Viitsimättä sytyttää valoja hän heitti vaatteensa makuuhuoneen lattialle ja kaatui sänkyyn. Lauri haroi kädellään sänkyä saadakseen peittoa päälleen ja ampaisi ylös sytyttämään valot tajutessaan, että joku makasi hänen vieressään.
Lauri tiesi tulleensa myöhään kotiin, mutta oli täysin varma tulleensa yksin. Humalakaan ei selittänyt, miten hän olisi voinut unohtaa tuoneensa jonkun mukanaan. Kaikesta huolimatta nyt seinän puolella nukkui joku, joka oli kaiken lisäksi kääriytynyt Laurin peittoon. Ajatukset sinkoilivat Laurin päässä ja hänen hämmennyksensä vain kasvoi, kun hän katseli ympärilleen ja totesi, ettei kaikki ollut muutenkaan aivan kohdallaan. Hänen rakas musta nojatuolinsa oli peitetty omituisella kirjavalla täkillä, eikä yöpöydällä todellakaan ollut vielä aiemmin noin rumaa lamppua. Muuten kaikki näytti olevan kohdallaan, lukuunottamatta tietysti sitä seikkaa, että hänen sängyssään nukkui joku, jonka ei ainakaan Laurin mielestä siinä kuuluisi nukkua. Lauri naurahti hermostuneesti kun ajatus kolmesta karhusta ja kultakutrista kävi hänen mielessään.
Laurin sekavat ajatukset katkesivat, kun tuo joku käänsi kylkeä. "Eero?!" Lauri parahti kovaan ääneen saaden unisen Eeron räväyttämään silmänsä auki.
"Mitä ihmettä sä teet?" Eero kysyi unisesti ja katseli keskellä huonetta seisovaa Lauria.
"Mitä mä teen? Mitä ihmettä SÄ teet?" Lauri parkui ja tajusi samalla olevansa erittäin alasti Eeron katseen alla.
"Mä yritän nukkua." Eero haukotteli. "Mikä sua vaivaa? Tuu takaisin sänkyyn ja lopeta toi hölmöily." Eero nosti peiton reunaa ja sai Laurin pakenemaan kylpyhuoneeseen.
Lauri lukitsi oven perässään ja nojasi lavuaariin. Hän työnsi päänsä hanan alle ja laittoi kylmän veden valumaan toivoen, että heräisi tästä kummallisesta unesta. Ilmeisesti ainut mitä kylmä vesi sai aikaan, oli niskan paleltuminen, sillä ainakaan Eeroa se ei tuntunut asunnosta häätävän. Lauri yritti olla kuulematta koputusta kylpyhuoneen ovelta ja punnitsi mielessään vaihtoehtoja, jotka voisivat selittää tämän kaiken. Niin humalassa Lauri ei ollut, että olisi alkanut nähdä näkyjä tai unohdella asioita eikä mikään muistinmenetyskään voinut tätä selittää, sillä hänen rannekellonsa päivämäärä täsmäsi. Ainut järjellinen selitys taisi olla se, että joku pilaili hänen kustannuksellaan. Ainut muuttuja, joka ei sopinut pilailukuvioon, oli se, ettei Eero lähtenyt nykyään tällaisiin hölmöilyihin mukaan.
"Lauri, mikä sulle tuli?" Eero kysyi, kun Lauri vihdoin hiipi ulos kylpyhuoneesta. Onneksi Eero oli sentään vetänyt bokserit jalkaansa.
"Mikäköhän..." Lauri mutisi ja kiristi kylpytakkinsa vyötä. Hän yritti luikahtaa keittiön ovensuussa seisovan Eeron ohi, kun hän tajusi, ettei eteisessäkään ollut kaikki kohdallaan. Kultalevyjen sijaan seinille oli kiinnitetty valokuvia. Lauri haukkoi henkeään ja mietti miten pilan järjestäneet olivat saaneet kaiken asunnossa muutettua ilman, että Lauri oli huomannut. Lauri kiersi eteistä ja ihmetys muuttui pikku hiljaa täydeksi tyrmistykseksi, kun hän tajusi, ettei tunnistanut yhtään kuvaa seinältä. Ei edes muistanut tilanteita missä tuollaisia oli otettu. Laurin katse pysähtyi viimein keskimmäiseen kuvaan, jossa Eero suuteli Lauria poskelle ja Lauri itse hymyili onnellisena. "Koska toi on otettu?"
Kääntyessään katsomaan Eeroa, Lauri kohtasi jotain, mitä ei ollut osannut odottaa. Eeron silmät olivat täynnä huolta ja kostuivat Laurin katseen alla. "Mikä sulla on?" Eero kysyi ääni värähtäen. "Etkä sä muista?"
"En." Lauri avasi jo suunsa jatkaakseen, että ainut minkä hän muisti oli istuutuminen keittiönpöydän ääreen juomaan kahvia asunnossa, jossa oli vain hänen itsensä valitsemia tavaroita, mutta ei sitten saanutkaan sanottua mitään nähdessään epätoivoisen ilmeen Eeron kasvoilla. "Mä vaan, mä taisin nähdä jotain outoa unta vaan."
"Jos keitettäisiin vaikka kahvia..." Lauri ehdotti, kun ei muutakaan keksinyt, ja livahti keittiöön Eero kintereillään. Lauri kaivoi kahvipaketin esille ja laittoi kahvin tippumaan vältellen Eeron huolestunutta katsetta. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Ajatukset pyörivät Laurin päässä ja hän mietti kuumeisesti uskaltaisiko availla kaappeja, jos vaikka löytäisi jotain millä kahvin voisi terästää. Viimein Lauri istui kahvimuki kädessään pyödän ääreen ja ojensi Eerolle toisen mukin.
Eero tuijotti Lauria ja näytti miettivältä. "Oletko sä ihan kunnossa?"
"Kyllä kai." Lauri hörppäsi kahviaan liian kiireesti. "Mä taisin olla vähän unessa vielä, tai jotain sellaista. Onko se keikka tänään?"
"Mikä keikka?" Eero kysyi ihmetellen.
"No Tavastialla tietenkin."
"Ootas." Eero kävi hakemassa aamun lehden eteisestä ja avasi sen menojen kohdalta Laurin seuratessa hölmistyneenä vieressä. "Siellä on Technicolour. En mä tiennytkään, että sä haluut niitä kattomaan." Eero kohotti kulmiaan. "Mut voidaanhan me mennä. Olisit sanonut jo eilen niin en olis luvannut Paulille, että mennään katsomaan sen uutta kämppää illalla. Ne on vihdoin saaneet kaikki paikat kuntoon. No voidaanhan me käydä siellä vaikka aiemmin."
Lauri oli pudota penkiltä. Eero puhui selvästi pehmeitä, kumpikohan tässä oli tulossa hulluksi?
"Joo miten vaan." Lauri yritti hymyillä Eerolle. "Voidaan me mennä sinne Paulillekin. Ei se keikka niin tärkeä ole." Laurin ajatukset harhailivat. Keikkaa ei ollut, eikä kultalevyjäkään. Eikä elämä näyttänyt muutenkaan olevan Laurin oma. Lauri alkoi pikkuhiljaa hahmottaa, että Eerokin oli mitä ilmeisimmin muuttanut hänen kämppäänsä jäädäkseen.
"Mä meen suihkuun," Eero laski tyhjän mukin kädestään ja katsoi Lauria toiveikkaasti. "Tuutko sä?"
Jokin pieni tunne sykähti Laurin sisällä. Se sama, jonka hän oli tuntenut, kun oli aiemmin kohdannut Eeron huolestuneen ilmeen. "En mä taida," Lauri nappasi sanomalehden pöydältä, mihin Eero oli sen laskenut. "Mä luen tän ensin."
Eeron kadottua kylpyhuoneeseen Lauri painoi päänsä käsiinsä ja huokaisi raskaasti. Miten maailma oli näin sekaisin? Tämän oli pakko olla jonkinlainen rinnakkaismaailma, jossa asiat olivat ihan päälaellaan. Tai ainakin muutamat asiat. Bändiä ei tainnut olla olemassakaan ja Eero tuntui olleen Laurin elämän tärkein asia jo vuosia. Mitenköhän niin oli käynyt? Eiväthän he olleet koskaan Laurin omassa maailmassa edes... Laurin ajatukset katkaisi häivähdys muistosta vuosien takaa. Jotain minkä hän oli jo unohtanut, tai ainakin halunnut unohtaa.
Lauri muisti, kuinka eräänä syyskuisena iltana vuosia sitten Eero oli tullut Laurin luokse ja sanonut haluavansa kertoa jotain. He olivat siinä sitten istuneet iltaa ja alkuun jutelleet niitä näitä. Lauri oli hakenut heille kaljat ja antanut Eeron puhua. Eero oli kakistellut kauniita sanoja heidän ystävyydestään, kunnes oli yhtäkkiä laskenut pullon käsistään ja suudellut Lauria. Kovaa ja häpeilemättä, niin että huuliin oli melkein sattunut. Lauri painoi kätensä huulilleen muistellessaan tuota tunnetta ja häpeä valtasi hänet, kun hän muisti mitä seuraavaksi oli tapahtunut. Lauri oli työntänyt Eeron pois, käskenyt lopettaa pelleilyn ja jättänyt Eeron yksin istumaan olohuoneeseen rynnätessään pois. Laurin palatessa Eeroa ei enää näkynyt ja maanantaiaamuna treeneissä asiaa ei enää mainittu sanallakaan.
Vanhat tunteet Laurin sisällä heräsivät ja viimein hän ymmärsi. Tämä maailma oli kuvajainen siitä, millaista Laurin elämä olisi, jos hän Eeron sijasta olikin työntänyt pois omat pelkonsa ja antautunut tunteidensa vietäväksi. Lauri ryntäsi eteiseen ja tajusi viimein, että seinillä olevista kuvista aikaisimmat oli luultavasti otettu vain hieman tuon illan jälkeen. Lauri tajusi ajaneensa oman onnensa ohi antaessaan pelkojensa voittaa.
Laurin ajatukset keskeytyivät kylpyhuoneen oven avautuessa. Eero tuli ulos pyyhe vyötäisillään. "Joko sä luit sen lehden?"
"Joo," Lauri vastasi. Hänestä tuntui, että olisi ollut kohteliasta kääntää katse pois Eeron paljaalta iholta, mutta ei voinut. Eikä siihen ollut syytäkään, sillä tässä elämässä hänellä tuntui olevan täysi oikeus siihen. Eero tuli lähelle ja kietoi märät käsivartensa Laurin ympärille. Lauri värähti kosketuksesta, mutta rentoutui sitten Eeron syleilyyn. Eeron syli tuntui yhtä aikaa niin vieraalta ja niin tutulta. Lauri käänsi katseensa ylös ja näki vain hymyilevän Eeron ennen kuin heidän huulensa kohtasivat.
Eeron käsi hamusi Laurin kylpytakin vyötä ja Lauri ei voinut estellä. Hänen päässään pyöri miljoona ajatusta ja sata hyvää syytä estää Eeroa, mutta hän ei osannut pukea yhtäkään sanoiksi Eeron työntäessä takin alas hänen hartioilleen ja siitä lattialle. Lauri antoi Eeron johdattaa itsensä takaisin sänkyyn, toivoen, että Eero ei huomaisi kuinka hän pelkäsi. Eerolle tämä oli varmasti yksi kerta muiden joukossa, mutta Lauri vapisi Eeron pyyhkeen pudotessa myttyyn lattialle. Hän antoi Eeron suudella itseään ja myötäili vain Eeron pehmeää kosketusta toivoen, ettei Eerolla olisi kiire pidemmälle.
He nauttivat hitaasti toistensa vartaloista ja Lauri ei voinut olla ajattelematta kuinka paljosta oli jäänyt paitsi. Omassa maailmassaan Lauri oli saanut pitää Eeron lähellään ystävänä, vaikka heistä ei ollut tullutkaan rakastavaisia. Nyt Eeron kosketus tuntui kuitenkin niin oikealta, ettei Lauri voinut enää ymmärtää, kuinka hän oli kyennyt olemaan niin monta vuotta Eeron lähellä saamatta tuntea tällaista läheisyyttä.
Maatessaan myöhemmin Eeron sylissä Lauri yritti miettiä tilannetta. Häntä pelotti ajatus siitä, ettei hän pääsisikään takaisin omaan elämäänsä, mutta toisaalta paluu takaisin veisi häneltä Eeron. Lauri yritti miettiä miksi oli tähän maailmaan joutunut. Ainut syy, jonka hän pystyi keksimään oli se, että joku halusi hänen näkevän millaista elämä olisi ollut, jos hän ei olisikaan työntänyt Eeroa pois. Ehkäpä, Lauri tajusi viimein, ehkä tarkoitus oli näyttää myös näyttää, ettei elämä ilman bändiä ollut mahdotonta. Edellinen levy ei ollut myynyt odotusten mukaisesti, eikä seuraavakaan tuntunut kiinnostavan lehdistöä kuten ennen.
Yhtäkkiä sama särinä, jonka hän oli kuullut aiemmin, soi korvia vihloen Laurin ympärillä. Lauri hätkähti ja silmiään räpytellen yritti totuttautua ikkunasta tulevaan auringonvaloon. Kylmää kahvia valui tipottain kaatuneesta kahvikupista hänen syliinsä ja pienen hetken Laurin teki mieli itkeä. Ehkä se oli unta vaan, Lauri ajatteli katkerana, mutta tunsi yhä Eeron kosketuksen ihollaan aivan liian todellisena.
Illan keikalla outo uni unohtui, mutta Laurin törmätessä ahtaalla backstagella hikiseen Eeroon, mielikuvat unesta tulivat nopeasti mieleen. Lauri tunsi punan nousevan poskilleen ja katsoi pois nauravasta Eerosta, joka hehkutti Akille onnistunutta keikkaa. Lauri tunsi itsensä typeräksi ja hänen teki mieli paeta paikalta. Miten hän antoi täysin epätodellisen unen vaikuttaa itseensä niin paljon? Lauri ei osannut vastata siihen, ei ainakaan halunnut myöntää itselleen osaavansa. He olivat luvanneet antaa keikan jälkeen muutaman haastattelun, ja Lauri enimmäkseen istui hiljaa antaen muiden hoitaa puhumisen ja vastaili lähinnä suoraan hänelle osoitettuihin kysymyksiin.
Kun toimittajat viimein katosivat paikalta Lauri huomasi jääneensä Eeron kanssa kahden. "Miten sä olet noin hiljainen tänään?" Eero kysyi ja heitti laukkunsa olalleen.
Lauri hymyili vaisusti ja kohautti harteitaan. "väsyttää vaan," hän sanoi ja näki samantien Eeron ilmeestä tämän tietävän, että jokin oli vialla.
"Kerro vaan", Eero kehotti ja luotsasi vastentahtoisen Laurin suojaisampaan paikkaan, jotta he saisivat puhua kahdenkesken.
Lauri kohautti harteitaan. Hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta mielikuvat tuosta oudosta unesta, jos se nyt unta oli alkuunkaan, pyörivät hänen mielessään. Laurilla ei ollut pienintäkään halua kertoa Eerolle totuutta, mutta jotenkin vain sanat karkasivat häneltä. "Ootko sä koskaan ajatellut millaista olisi ollut jos me... Jos me oltais yhdessä." Lauri puri itseään huuleen yrittäessään hillitä itsensä. Eero näytti ensin hämmentyneeltä, ja kun Eero viimein ymmärsi mitä Lauri tarkoitti, oli Laurin käännettävä katseensa pois välttyäkseen näkemästä Eeron pohjattoman surullista ilmettä.
Ympärillä vallitsevasta hälinästä huolimatta hiljaisuus heidän välillään oli niin painostava, että Laurin kurkkua kuristi.
"En enää aikoihin." Eeron ääni yllätti Laurin, joka ei enää oikeastaan odottanut vastausta.
"Mä", Lauri ei oikeastaan tiennyt mitä halusi sanoa. "Mä en koskaan tajunnut että siihen oli mahdollisuus. Että me oltaisiin voitu olla,” Lauri takelteli sanoissaan ja toivoi, ettei joutuisi selittämään asiaa yhtään sen monisanaisemmin.
Eeron suu kiristyi kapeaksi viivaksi, eikä Lauri osannut oikein lukea Eeron ilmettä. He seisoivat hiljaa hämärässä nurkassa kuunnellen ovien takaa kaikuvaa keikanjälkeistä meteliä. Kun sanoja ei enää riittänyt Lauri nosti kätensä Eeron poskelle. Karkeat sormet hipaisivat juuri ja juuri ihoa ennen kuin Lauri siirsi kätensä taaemmas upottaakseen sormensa Eeron hiuksiin. Jokin tuttu tunteenpurkaus välähti Eeron silmissä ja Lauri näki Eerossa sen, jonka oli unessaan kohdannut. Vailla pienintäkään ajatusta Lauri kurottui varpailleen ja painoi huulensa Eeron huulille. Suudelma oli varovainen ja lyhyt, eikä Eero katsonut enää Lauri silmiin, kun Lauri perääntyi.
"Mun on mentävä", Eero sanoi nopeasti ja kääntyi lähteäkseen. Lauri halusi huutaa Eeron perään, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa ja ovi sulkeutui Eeron jäljessä ennen kuin Lauri ehti koota itsensä.
****
Seuraava viikko meni tuskallisen hitaasti. Lauri makasi öisin tuntikausia valveilla peläten lisää kummallisia unia. 'Vai oliko se unta ollenkaan?' Hän mietti erään aamuyön hämärinä tunteita. Jotenkin pöydän ääreen nukahtaminen niin, että ehtii nähdä kunnolla untakin tuntui oudolta.
Viimein torstai-iltana Lauri oli jo niin väsynyt valvomisesta, että lähes kaatui sänkyyn. Vain hetkeltä tuntuvat ajan kuluttua hän hätkähti hereille tutun äänen soidessa hänen korvissaan. Ensin silmät osuivat nojatuolia peittävään tilkkutäkkiin ja Lauri käännähti ympäri. Eero nukkui levollisen näköisenä peitto vedettynä korville asti ja Lauri tunsi muljahduksen rinnassaan. Eeron kääntyessä unissaan Lauri olisi halunnut paeta, juosta kunnes pääsisi omaan elämäänsä takaisin, mutta Eero siirtyi lähemmäs ja hautasi kasvonsa Laurin kaulaa vasten eikä Lauri kyennyt enää liikahtamaankaan.
Laurin sydän hakkasi tuhatta ja sataa hänen jähmettyessä paikalleen. Eeron hengitys tuntui kuumalta paljasta ihoa vasten. Lauri hengitti syvään ja olisi halunnut paeta sängystä, mutta hänen yrittäessään hivuttautua lähemmäs reunaa Eero heitti käsivartensa Laurin vyötäisille ja veti Laurin takaisin lähelleen.
"Ei vielä nousta", Eero mumisi unisesti Laurin ihoa vasten. Lauri ei voinut olla nojautumatta Eeron kosketusta vasten Eeron sormien piirrellessä laiskasti pehmeitä kuvioita Laurin iholle. Lauri ei voinut kuin nojata syvemmälle tyynyynsä Eeron suun hamuillessa Laurin kaulaa. "Mä haluan sua." Eeron ääni oli karhea, yhä uninen, mutta Lauri pystyi erottamaan edelliseltä kerralta tutun himon jokaisesta sanasta. Lauri värisi tuntiessaan Eeron kovana ja kuumana lonkkaansa vasten. Eeron sormet hieroivat Laurin ihoa ahnaammin ja kosketus muuttui vaatimammaksi. Lauri veti syvään henkeä ja antoi Eeron painaa reitensä Laurin reisien väliin.
Eero nousi hitaasti Laurin päälle kumartuen suutelemaan Lauria hellästi. Lauri huohotti hiljaa Eeron huulia vasten ja tunsi nolona punan nousevan kasvoilleen. "Mitä sä...?" Lauri hämmentyi Eeron sormien löytäessä tiensä heidän väliinsä ja aina vain alemmas. Lauri halusi työntää Eeron kauemmas, pyytää etenemään hitaammin, mutta ei voinut olla levittämättä jalkojaan Eeron lämpimien sormien löytäessä etsimänsä.
Lauri sulki silmänsä ja tunsi Eeron kurottuvan sivulle. Yöpöydän laatikko kolahti kumeasti Eeron työntäessä sen kiinni löydettyään etsimänsä. Lauri kielsi itseään katsomasta ja yritti keskittyä vain hengittämään. Eeron sormet hävisivät hetkeksi vain palatakseen takaisin kosteina ja kylminä ja Lauri puri huultaan ollakseen hiljaa ensimmäinen sormen painautuessa varovasti sisälle. Laurin teki mieli sanoa, ettei hän ollut koskaan tehnyt tätä, ettei hän ollut edes koskaan halunnut tehdä mitään tällaista, mutta Eero työnsi jo toisenkin sormen Laurin sisälle ja Lauri tunsi lämpimän aallon kulkevan joka paikkaan Eeron sormien painautuessa vasten jotain, joka sai Laurin ynähtämään nolostuttavan kovalla äänellä.
Eeron vetäessä sormensä pois Laurin sisältä Lauri tunsi olonsa kummallisen tyhjäksi. Eero asettautui hitaaksi Laurin reisien väliin ja tarttui toisella kädellään Laurin polvitaipeeseen työntäen kevyesti kunnes Lauri veti jalan koukkuun. Lauri ei voinut olla pidättämättä hengitystään Eeron käden palatessa heidän väliinsä. Eero ohjasi itsensä oikeaan paikkaan ja Lauri yritti pysyä rentona. Hän puri huultaan ja nojasi päätään taaksepäin kuin Eero viimein työntyi hänen sisälleen. Eero painautui lähemmäs, hengitti raskaasti Laurin kaulaa vasten ja mumisi: "Sä tunnut hyvältä."
Lauri tunsi Eeron painautuvan syvemmälle, eikä voinut kuin yrittää olla rentona. Lauri ei juurikaan tuntenut kipua, mutta tasainen polte tuntui epämiellyttävältä. Eero ei tuntunut huomaavan mitään, ja Lauri tunsi oman erektionsa laskevan ennen kuin Eeron käsi löysi tiensä takaisin heidän väliinsä. Eero liikkui hitaasti, varmasti, ja vain pieni muutos asennossa sai Laurin näkemään tähtiä Eeron osuessa vihdoin sopivaan kohtaan. "Tuossa?" Eero kuiskasi ja Lauri ei voinut kuin nyökätä. Se tuntui olevan Eerolle selkeä lupa nopeuttaa rytmiä niin että Lauri ei pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun kuin Eeroon. Lauri ei ollut uskoa miten helppo oli vain antautua, kietoa jalat Eeron vyötärölle ja antaa Eeron viedä heidät molemmat kohti orgasmia. Eerolla tosin tuntui olevan muita ajatuksia ja Lauri ei voinut pitää surkeaa äännähdystä sisällään Eeron vetäytyessä pois.
Lauri tunsi olonsa tyhjäksi ja oli aivan liian sekaisin ymmärtääkseen miksi Eero haluaisi lopettaa kesken. Vastaus tuli kuitenkin ennen kuin Lauri sai ajatuksiaan tarpeeksi järjestykseen pystyäkseen kysymään mitään. Eero kääntyi Laurin viereen kyljelleen ja veti Laurin kiinni itseensä ennen kuin kääntyi selälleen. "Tuu päälle," Eero sanoi käheästi.
Lauri tunsi punan nousevan kasvoilleen asettuessaan hajareisin Eeron päälle ja ohjatessaan Eeron sisälleen irrottamatta katsettaan Eerosta. Laurin liikkui ensin varovasti, mutta Eeron tarttuessa Lauria lantiolta ja ohjaillessa tahtia Lauri pääsi kiinni rytmiin ja löysi nopeasti asennon, joka tuntui parhaalta. Lauri sulki silmänsä ratsastaessaan Eeron päällä yhä nopeammin, mutta Eeron pitkien sormien kietoutuessa Laurin kalun ympärille Lauri ei voinut olla katsahtamatta Eeroon. Yhtäkkiä kaikki tuntemukset keskittyivät Laurin lantiolle ja Eeron sormiin ja Lauri kumartui alas suudellakseen Eeroa. Suudelma särkyi Eeron vetäessä syvään henkeä ja kiroavan hiljaa. Lauri liikkui nopeammin ja Eero valitti ääneen hieroen Lauria kiivaasti koko ajan. He laukeasivat lähes yhtä aikaa, Lauri ensin ja Eero heti Laurin jälkeen. Lauri keräsi kaiken jäljellä olevan energiansa viedäkseen Eeron loppuun saakka ennen kuin vajosi alas Eeron syleilyyn.
****
Paluu oman todellisuutensa arkeen tuntui Laurista epätodelliselta. Oli vaikea katsoa Eeroa silmiin, mutta Laurin onneksi Eerokin tuntui välttelevän katsetta viikon takaisen sananvaihdon takia. Muiden kanssa Lauri yritti käyttäytyä normaalisti, mutta sai pian huomata, ettei heidän outo käytöksensä ollut jäänyt ainakaan täysin huomaamatta.
"Tiedätkö sä mikä Eerolla on?" Aki kysyi heidän jäädessään kahden eräänä iltapäivänä studion säätöhuoneeseen.
Lauri vilkaisi lasin takana, äänityshuoneen puolella, kuulokkeet korvilla kitaraa näppäilevään Pauliin ja pudisti päätään kääntämättä katsettaan takaisin Akiin. "En kai."
"Se on vaan ollut jotenkin outo viime aikoina. Hiljaisempi kuin yleensä. Ihan niinkuin sillä olisi jotain huolia." Aki vaikutti mietteliäältä ja toivoi, ettei Aki ollut huomannut, ettei Eero ollut ainoa, joka ei viime päivinä ole pystynyt olemaan oma itsensä. "Mä ajattelin jos se olisi sanonut sulle jotain."
Lauri käänsi päänsä pois ja pyöritteli kahvikuppia käsissään. "Ei me juuri puhuta. Ei niinkuin ennen." Lauri tunsi sanoneensa liikaa, mutta mietti kuitenkin, voisiko uskoutua Akille. Ei tietenkään unistaan, mutta menneistä, tai ehkä jopa hiljalleen heräilevistä tunteistaan. Toisaalta Lauri ei tiennyt oliko Eero koskaan maininnut tuota vuosien takaista iltaa kenellekään, eikä Lauri halunnut pettää Eeron luottamusta, jos Eero ei halunnut muiden tietävän.
"No, ehkä se on vaan ollut väsynyt. Tai jos sillä on jotain stressiä," Aki puntaroi ja Lauri halusi äkkiä nauraa ääneen. Eero oli yleensä porukasta se, joka ei edes tuntenut sanaa stressi, paitsi ehkä kun kyse oli Laurista. Aki nousi ylös venytellen ja vilkaisi Paulia lasin läpi. "Pidetäänkö tauko kun Pauli lopettaa? Voitais vaikka tilata pizzaa."
"Joo, vaikka." Lauri nojasi taaksepäin tuolissaan ja sulki silmänsä. Ehkä Aki ei kuitenkaan ymmärtäisi.
****
Lauri vannotti itseään, ettei millään tapaa odottanut unia, mutta ei voinut olla tuntematta sydämensä hyppäävän huomatessaan pienet erot asunnossaan. Eero kolisteli astioita keittiöstä Laurin herätessä ja Lauri venytteli hitaasti, nauttien verhojen lomasta paistavasta auringosta.
"Huomenta." Eero tuli makuuhuoneeseen ja ojensi Laurille kahvikupin. "Mä meinasinkin jo herättää."
Lauri otti vastaan ojennetun mukin hymyillen ja yritti olla huomaamatta pistoa sydämessään. Viimeiset kerrat täällä Eeron kanssa olivat herättäneet uusia tunteita, toiveita siitä, ettei Laurin tarvitsisikaan mennä enää takaisin. Jokainen ajatus palaamatta jättämisesti toi Laurin mieleen kuitenkin Eeron, oikean Eeron, ja kaikki ne surulliset katseet, joita Lauri oli viime aikoina salaa seurannut. Hörppiessään varovasti höyryävää kahvia Lauri mietti, olisiko vielä mahdollista paikata mennyttä, mutta Eero oli sanonut, ettei enää aikoihin ollut ajatellut heitä yhdessä. Ehkä Eero oli päässyt tapahtuneesta yli, ja unohtanut Laurin? Lauri puisteli päätään. Mikäli Eero ei ajatellut menneitä, miksi Laurin kysymys oli vaikuttanut Eeroon niin voimakkaasti?
"Mitä sä mietit?" Eero kysyi istuessaan Laurin viereen.
Lauri hätkähti ja vilkaisi nopeasti Eeroa. Eeron mukista nousi voimakas yrttinen tuoksu ja Lauri veti syvään henkeä ennen kuin pystyi sanomaan mitään. "Sua", Lauri lopulta vastasi todenmukaisesti, vaikka hänen ajatuksensa olivatkin olleet hyvin kaukana.
Eeron silmät pehmenivät ja hän kumartui suutelemaan Lauria. "Hassu."
Laurin oli käännettävä katseensa pois, jotta Eero, väärä Eero, ei huomaisi mitään.
****
Seuraava viikko meni kuin unessa. Kotona Lauri vain istui odottamassa kirjavan viltin ilmestymistä nojatuolin päälle, ja jopa kaipasi tuota outo unimaailmaa. Silti syyllinen olo kaiversi Laurin sisintä, eikä hän voinut olla ajattelematta, että vaikka unimaailman Eero oli viimeistäkin piirtoa myöten kuin Laurin oman maailman Eero, oli koko outo rinnakkaismaailma vain itsensä huijaamista. Myös studiolla tunnelma oli omituinen, ilmapiiri oli aina ollut leikkisä ja rento, mutta nyt ilmassa oli selvästi jotain muuta. Tuntui kuin heti aulassa olisi vastaan tullut tutuun pukeutunut vaaleanpunainen elefantti, jota kukaan ei kuitenkaan uskaltanut mainita.
Lisäksi Lauria vaivasi koko ajan kasvava tunne siitä, ettei voinut enää pitää tunteitaan salassa. Hänen oli vaikea yrittää toimia normaalisti, kun hän pystyi koko ajan tuntemaan unimaailman Eeron aavemaisen kosketuksen ihollaan. Vaikka Lauri ei koskaan oikeaan todellisuuteen palatessaan voinut lyötää itsestään mitään merkkejä siitä, että jotain olisi tapahtunut, oli hänellä silti outo tunne siitä, että muut voisivat nähdä hänessä jonkin muutoksen. Kaikkein vaikeinta oli olla Eeron lähellä, kun Lauri ei voinut olla ajattelematta miltä nuo pitkät, hoikat sormet tuntuivat hänen ihollaan ja miten lämmin Eero oli vetäessään Laurin kiinni itseensä.
Päivät kuluivat kuitenkin kuin huomaamatta, ja kun eräänä tiistaina lopullinen pudotus tuli, ei Lauri ollut osannut siihen varautua vaikka kaikki tämä oli jatkunut jo viikkoja. Aamussa ei ollut mitään kummallista, ja Lauri tunsi olonsa pitkästä aikaa rentoutuneeksi nauhoittaessaan uusinta biisiä. Oman osuutensa jo tehnyt Aki oli vain pikaisesti käväissyt studiolla aamusta ja Paulikin keräili tavaroitaan lähteäkseen viettämään hyvin ansaittua vapaailtaa.
"Eero hei, jos saatte nyt sen intron tehtyä niin katotaan sitten aamulla vähän sitä kakkososaa, eikä se ollut se, jossa on joku ongelma?" Pauli kysyi ennen lähtöään.
Lauri puri huultaan eikä kuullut mitä Eero vastasi. He olivat jo aiemmin samalla viikolla olleet kahdestaan studiolla, mutta nyt jokin tuntui erilaiselta. Oven kolahdettua Paulin perästä Eero käänsä katseensa Lauriin ja nyökkäsi vain. Lauri huokasi helpottuneena, ja rentoutui vähän. Sanaton viestintä heidän välillään oli Laurille tuttua, ja Lauri vain näykkäsi takaisin ja odotti, että Eero pääsi äänityshuoneen puolelle soittamaan nauhoitettavaa pätkää.
"Kerran läpi ja sitten nauhoitetaan," Eero sanoi mikkiin ja Lauri nosti peukalonsa ylös merkiksi siitä, että oli valmis.
Lopulta ei tarvittu paljoakaan, ennen kuin Laurin ajatukset lähtivät harhailemaan hänen katsellessaan kuinka Eeron sormet liikkuivat tasaisesti ja varmasti basson kaulalla. Hetken päästä Lauri havahtui äkilliseen kovaan rämähdykseen ja äänistyslaitteiden vinkunaan kun Eero aivan varoittamatta lopetti soittamisen ja nosti bassonsa olkaremmin harteiltaan antaen soittimensa pudota lattialle. Heidän katseensa kohtasivat lasin läpi ja Eero haroi hiuksiaan sormillaan.
"Mä en enää pysty tähän," Eero sanoi.
Lauri katsoi Eeroa kummissaan, mutta ilme Eeron kasvoilla kertoi, ettei Eeron toteamuksella ollut mitään tekemistä soittamisen kanssa.
Jälkeenpäin, Lauri ei pystynyt sanomaan, kumpi oli liikkunut ensin, mutta jotenkin he kohtasivat heitä erottavalla ovella ja Lauri tunsi ilman karkaavan keuhkoistaan Eeron työntäessä hänet vasten säätöhuoneen seinää. Eeron sormet hipaisivat ensin Laurin leukaa, työntäen sitten vaativammin niin, että Laurin oli pakko nojautua taaksepäin ja katsoa ylös Eeroon kun Eeron nojautui suutelemaan Lauria. Lauri sulki silmänsä, eikä pystynyt tekemään mitään muuta kuin antamaan Eeron suudella itseään. Eeron kädet tuntuivat suurilta ja vaativilta liikkuessaan pitkin Laurin käsivarsia, pitkin kylkiä ja sukeltaessaan Laurin t-paidan alle. Lauri antoi Eeron lähes riuhtaista paidan yltään, eikä edes vilkaissut minne se putosi, Eeron vetäessä sen Laurin pään yli. Lauri nojasi takaisin seinää vasten ja repi Eeron paidan nappeja kykenemättä löytämään itsestään tarpeeksi sorminäppäryyttä avaamaan niitä. Eero avasi jo Laurin vyötä ja samalla ohjaili Lauria pois seinän luota kohti sohvaa.
"Mä haluan sua," Eero huohotti vasten Laurin suuta ja Lauri tunsi sohvan reunan osuvan polvitaipeisiinsa putosi istumaan. Eero pudottautui polvilleen sohvan eteen ja katsoi Lauria liekehtivin silmin. "Älä sano etten mä saa."
"En sano," Lauri vastasi ja ojensi kätensä upottaakseen sormensa Eeron hiuksiin, levittäen polviaan jotta Eero pääsisi lähemmäs. Eero veti Lauri lähemmän sohvan reunaan ja he suutelivat hitaasti. Lauri sohvalla ja Eero polvillaan Laurin levitettyjen jalkojen välissä.
Suudelman rikkoontuessa Lauri antoi Eeron jatkaa alemmas ja puri huultaan Eeron hampaiden hipoessa ihoa Laurin solisluulla. Huomenna kaikki olisi nähtävissä, ja ajatus Eeron jättämistä jäljistä Laurin iholla kiihotti Lauria entisestään. Lauri antoi Eeron vajota alos ja nojasi taaksepäin sohvalla kun Eeron ahnas suu löysi Laurin kalun. Lauri yritti olla hiljaa, mutta ei pystynyt siihen kun Eeron huulet hamuilivat Lauria hänen boksereidensa läpi. Lauri kurottui itse työntämään tuon vangitsevan vaatekappaleen viimein pois Eeron tieltä, eikä enää kyennyt pitämään mitään ääniä sisällään Eeron huulten sulkeutuessa hänen ympärilleen. Laurin orgasmi lähestyi nolostuvan nopeasti, eikä hän voinut sille mitään. Eeron kieli hieroi vasten hänen herkimpiä kohtiaan koko ajan ja Lauri tunsi, kuinka Eeron huulet liikkuivat yhä nopeammin edestakaisin, ylös alas.
Kun Lauri viimein tuli, Eero ei perääntynyt vaan otti vastaan kaiken mitä Laurilla oli tarjota. Osa valui pitkin Lauria, mutta Lauri ei voinut välittää vähääkään siitä päätyisikö osa sohvalle. Eero vetäytyi kauemmas levittäen yli jäänyttä nestettä Laurin iholle. Eero tarttui molemmin käsin Laurin lantioon ja veti Laurin aivan sohvan reunalle. Lauri oli aivan liian sekaisin halusta ja omasta orgasmistaan voidakseen ymmärtää mitä Eero aikoi ennen kuin Eeron sormet löysivät tiensä Laurin sisälle, liukastaen reittiä syljellä ja Laurin omalla nesteellä. Lauri kuuli Eeron avaavan vetoketjunsa ja hetkeä myöhemmin Eero oli jo aivan Lauria vasten, työntymässä sisälle. Lauri ei ollut koskaan tehnyt tätä ilman liukastetta, mutta ei kyennyt sanomaan Eerolle ei. Mitä siitä vaikka Lauri ei istuisi viikkoihin, kunhan hän vain saisi Eeron sisälleen nyt heti. Eero nojautui lähelle, huohotti vasten Laurin ihoa ja Lauri tunsi kuinka Eeron lantio alkoi liikkua nopeammin ja nopeammin. Eeron reaktioista Lauri kykeni ymmärtämään sen verran, ettei Eerokaan kestäisi paljoa kauempaa, ja äkkiä Lauri halusi viivytellä, pitää Eeron sisällään aina. Hän ei kuitenkaan kyennyt sitä sanoiksi pukemaan ja kietoi vain jalkansa Eeron ympärille ja antoi Eeron pitää yllä tuota kiivasta rytmiä.
Vaikka Eerossa kaikki oli tuttua unimaailmasta, oli tässä Eerossa silti jotain vierasta, jotain jonka Lauri halusi kiihkeästi oppia tuntemaan. Ehkä erot johtuivat vuosien aikana patoutuneista tunteista. Tyydyttämättämästä himosta ja halusta, joka nyt pyrki purkautumaan kerralla kuin uinuva tulivuori. Eero tarttui Lauria harteista, veti kohti itseään yrittäen vieläkin syvemmälle aivan kuin uskoen sen olevan mahdollista. Iäisyydeltä, ja siltikin aivan liian lyhyeltä, tuntuvan ajan jälkeen Eero lopulta jähmettyi paikalleen, ja Lauri tunsi, tunsi, kuinka Eero purkautui hänen sisälleen.
